Näyttely peilaa yleisesti taiteen ja myös elämän peruskysymyksiä. Tilan kokeminen ja havainnot nousevat teoksista esille. Lisäksi näyttelyssä on huomioita ihmisestä ja luonnosta.
Mäkilähtö -näyttelyn (Lönnströmin taidemuseo 2011) sävähdyttävin työ oli ehdottomasti Heli Ryhäsen (s. 1971) Reviiri (2011) teos. Teos on tehty tekonahkasta ja muutenkin materiaalit ovat kankaita ja täytteitä. Hanna Jaanisoo (2011) on sanonut oivallisesti Ryhäsen teoksista, että ne ”ottavat hiljaa yliotteen katsojastaan. Ne kuvaavat jotain tuttua, sataan kertaan nähtyä … Pehmeistä asioista tulee kovia ja nyrjähtäneitä”.
Teos jonka valitsin esittää lepakkoa, joka on kuitenkin myös nainen. Lepakolla on naisen kasvot ja esimerkiksi rinnat. Taiteilijan lähtökohtana on voinut olla juuri pehmeän ja kovan maailman yhdistäminen ja sekoittaminen. Pehmeyttä teoksessa ovat naiseus ja materiaalivalinta. Kovuutta (tai pelkoa ja synkkyyttä) kuvastaa taas muotona lepakko ja väritys (musta). Teoksessa on synkkyyttä mutta se ei ole mielestäni läheskään niin uhkaavaa kuin voisi olla, juuri siitä syystä että kyseessä on naislepakko. Teoksessa on saatettu hakea takaa juuri tätä, ettei kaikki pelottavaksi tarkoitettu ole sitä kun lähemmin katsoo.Erityisesti teoksessa viehättää käsityöläisminääni juuri kuvanveistäjämäinen taitavuus nähdä kohde kolmiulotteisena ja teoksessa tämä näkyy mielestäni erittäin hyvin. Myös ompelun käyttö kuvataiteen keinona on erittäin hieno ”uusi” keino ilmaista taiteilijan näkemyksiä asioista.
--
Lähteet:
Jaanisoo, H. 2011. < www.heliryhanen.fi > Luettu: 8.12.2011
Mäkilähtö 2011. <http://www.lonnstromintaidemuseo.fi/index2.php> Luettu: 8.12.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti