Oma kuvataiteen kartta

Oma kuvataidepolkuni peruskoulussa

Oma kuvataidepolkuni kulkee pitkälti sanoja reitttejä kuin taidekäsitykseni. Olen ollut pienestä pitäen taideihminen ja arvostan suuresti erilaisten taiteilijoiden näkemystä maailmasta ja tapaa katsella maailmaan eri vinkkelistä kuin kenties tavallinen kansalainen.

Innostus kuvataiteeseen (niinkuin käsityöhön) on tullut nimenomaan harrastuksesta eikä niinkään koulusta. Koulu on ollut lähinnä taiteen tekemisen mahdollistaja peruskouluikäisenä.

Kävimme paljon kouluaikoinani opettajien kanssa museoissa ja niin Ateneum kuin Kiasma on koluttu alaikäisenä monet kerrat jopa itsekseen. Suuri ja merkittävä taiteenarvostuksen käännekohta omalla kohdallani oli kun sain 5.-6. -luokkalaisena lahjaksi kirjan "Linnea maalarin puutarhassa", joka käsitteli impressionismia ja erityisesti Claude Monet. Tästä käännekohdasta alkoi ihastukseni väreihin ja olen edelleenkin tyytyväinen saadessani leikkiä väreillä. Lisäksi impressionismi opetti minulle, ettei kaikki maailmassa ole sitä miltä se näyttää vaan miltä jokainen meistä sen näkee - erilainen joka hetki. 

Toinen tärkeä käännekohta taiteellisessa kartassani oli oman kameran saaminen ja sen käyttäminen. Maailman näkee eritavalla kun sitä katsoo kameranlinssin läpi. HAvainnot maailmasta tarkentuvat ja näkekulma muuttuu. Kun harrastin mustavalkokuvausta, pystyi maailman näkemään linssin läpi jopa mustavalkoisena.

Nykyisin oman tekemisen tilalla ihailen muiden tekemiä teoksia ja toisten luovuutta ja näkyä maailmasta. On ihanaa istahtaa kirjan äärelle, jossa kerrotaan taideteoksista ja taiteilijoista tai piipahtaa taidemuseoon katsomaan kauniita maalauksia ja hienoista oivalluksista syntyneitä teoksia. On nostettava hattua niille, joilla on rohkeutta ja taitoa toteuttaa itseään.